4.6.2011, sohvalla takkatulen vieressä keskellä päivää ja ihan yksin.
Siihen on ihan hyviä syitä, miksen ole päivitellyt blogia täällä ollessani, ensinnäkin; nettiin pääsee yleensä vain hetkeksi kerrallaan, ja sekin tapahtuu
90 prosenttia ajasta kännykällä, tietokoneen kanssa, kun se ei vaan ole niin yksinkertaista. Toisekseen, en oikeastaan halua muistaa tästä ajasta paljoakaan
täältä lähdettyämme. Satuinpa kuitenkin lukaisemaan eilen ihan parasta blogia ikinä, jonka kirjoittajaan tutustuin sattumalta Hervey Bayllä, linkki kyseiseen
blogiin on http://emiliajones.blogspot.com ja joka kerta sitä lukiessani herää ajatus "kokoa itsesi nainen ja päivitä oma blogi!" Suosittelen tuota ihan
kaikille suomalaisille.
No niin, asiaan taas. Kyllähän meitä sitten täällä huijattiin, nimittäin palkkojen puolesta, en edes kehtaa tähän kirjoittaa kuinka pahasti. Kahden viikon
päästä ollaan kuitenkin lähdössä vanhaan tuttuun Melbourneen, jossa on sitten kiva viettää tällä erää loppuaika Australiassa. Toivottavasti löytyy vielä
hetkeksi töitä sieltä, valitettavasti entinen Gloria Jeans pomoni vaihtoi alaa, eikä siis enää "omista" kyseistä kaffelaa. Eiköhän me kuitenkin taas jotain
keksitä.
Mä olen tällä viikolla repinyt kolme päivää rikkaruohoja ja laulanut suomirockia, suurimman osan ajasta olen työskennellyt yksin, mutta välillä on käynyt
hölmistynyt neljä vuotias Blake katsomassa silmät ymmyrkäisenä, että mikähän sille tuli, kun meitsi hoilottaa Ukkometsoa nuotin vierestä tippa linssissä.
Kalle on kaivanut kuoppaa ja ajellut traktorilla, tälläkin hetkellä herrasein on pellolla levittämässä "ureaa" (kusta se on sanon minä, vaikkakin hienommassa
muodossa). Se ajaa sellaisella samanlaisella traktorilla, mitä ne pari autoa käy yöllä pelästyttämässä pellolla Autot leffassa, mun mielestä se on hyvä kohta.
Mielestäni on hassua ajatella, että ollaan oltu reissussa yli 8kk ja reippaasti yli puolet on tällä erää takana päin. Kauhean paljon on sattunut ja tapahtunut,
mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jonka takia tullaan tänne takaisin ensi vuoden alkupuolella vielä hetkeksi. Australia on ihan liian iso!! Ihminen, tai ainakin
tämä kyseinen moinen, on hassu keksintö siinä mielessä, että mitä enemman näkee ja matkustaa, sitä enemmän haluaa nähdä ja jollain kierolla tavalla siitä
tuntuu ettei se ole koskaan nähnyt tai tule näkemään tarpeeksi. Nälkä se vaan aina kasvaa syödessä.
Mulla on 16 päivän päästä synttärit (TAAS), enkä olen ihan varma mitä mieltä olen kyseisestä faktasta. Tämä on ensimmäinen vuosi kun en odota kyseistä päivää,
sekin johtunee monesta eri seikasta. Ensinnäkin mun mielestä ajan laskussa on tapahtunut virhe, koska juuri äsken vasta istuin Thaimaalaisessa pubissa väittäen
videokameralle ihan pokkana täyttäväni 22, enkä 21. Hupsista.. Ja samassa pöydässä istui Kalle, Henna, Stevie ja Hannah, sinä iltana aiemmin Kalle tilasi
krokotiilia ravintolassa ja se maistui mun mielestä ihan meressä asuneelta possulta. Se oli hieno ilta. Toisekseen musta ei tänä vuonna tunnu siltä, että olisin 22,
jonkun pitäisi ehkä kertoa miltä sen kuuluisi tuntua. Kolmanneksi, mulla on Peter Pan sydrooma, mä en tahdo vanhentua, enkä ainakaan kasvaa aikuiseksi,
tosin monia iältään aikuisia katsellessani ja kuunnellessani, tuntuu, ettei tässä ole mitään hätää, ehkä niin kutsuttu aikuistuminen on yksistä aikakautemme
suurimmista huijauksista, uskon että kaikki Peter Panit komppaa.
Taidan mennä pihalle heittää pari kärrynpyörää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei Kärrynpyörittäjä =)
VastaaPoistaMäen oo ihan selvillä faktoista mitä siellä tapahtui sun palkan (ja kallenkin) suhteen. Käsittääkseni kuivuuden vuoksi ette ol saanu tehdä sitä työtä mitä menitte tekeen (Marjo kertoi), mutta pää asia kai kuitenkin on että saatte sen kolmenkuukaudensessionne ja siten viisumin ens vuodelle (jos se nyt sit mukamas on niiin tärkeetä)!!!
Äläkä huoli iästäsi, mäkään en usko et oot 22 kohta... luulin Sun täyttävän (laskutaitoni nääs) 21 tänä vuonna. Toisaalta itse luulin jo viime vuonna täyttäväni 47 ja huojennus oli suuri kun se tapahtuukin nyt vasta, tänä vuonna, ihan kohta, ens viikolla, kamalaa!! Mut mikä niit laskee... Paitsi sillälailla että Wilman kanssa mietittiin miten paljon meillä on juhlimista tehtävänä kun tulette =) Sun, mun, Roni ja Wilman ja Pasinkin synttärit... Kaikkien nimpparit ja Ronin valmistuminen ja Wilman tosi hyvä todistus ja sitten tuli Joulu =)
Tulisittepa äkkiä =) <3
Jaksakaa vielä tsempata ja kun matkaatte olkaa yhteydesä. Mellykylässä varmaan on taas SKYPE =) Oih, sitä odotellessa!
*rakkaushalaus*
-äitiltä-
Reetaseni, nyt tänä vuonna kun täytän kolmannen kerran 12 olen tullut siihen tulokseen että leikki-ikä on koko ikä ja kun hoitaa pakolliset tympeydet (kuten työt ja laskut ja muut vastaavat) niin siinä välissä saa olla ihan niin pentu kuin haluaa, ja itsellä alkaa syksyllä säästäminen seuraavaan reissuun, kohde somewhere over the rainbow... :D
VastaaPoista6.6.11
VastaaPoistaHei, Rakkaat Läheisemme!
Odotimme kovasti kuulumisianne. Aloimme huolestua, kun mitään ei kuulunut. Sunna tosin rauhoitteli. Hän oli tietietoinen tilanteestanne, tietoinen siitä, että pettymyksiä olette kokeneet, mutta ette silti lannistu. Viestisi luettuamme mekin uskomme, että sisulla ja huumoria viljellen pärjäätte. Nyt voit hyvällä syyllä sanoa, ettei tässä ole paljon naurattanut. Sen voi uskoa, mutta niin kauan, kun Reeta"veitikka" laulaa,nauraa ja heittää päälle parit "kärrynpyörät", ei ole hädän
päivää. Ja onhan se niinkin, että kaikki loppuu aikanaan, niin tämä Sinun ja Kallen maatilasouvikin. Tuskin sitä jälkeenpäin pahalla muistelette.Olette nuoria. Teillä on elämä edessänne.Siitä olemme edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä.
Täällä "värkätään" hallitusta. Kataisen ensimmäinen yritys ei lykästänyt. Hän yrittää vielä. Vaikeata se on "Persujen" vaalivoiton johdosta. Roni piti juhlissaan puheen, ja hyvän puheen pitikin. Mukavat juhlat.
Pitelee ilmoja, hellelukemia näytetään. Kesä alkaa olla uhkeimmillaan.
Ensi maanantaina lähdemme Sotilaspoikien matkassa viikon kestävälle retkelle Viroon.
Lämpimin ajatuksin vaari ja L