Home sweet home.

Onhan täällä jo oltu kolmisen viikkoa, mut en jostain syystä ole saanut sitä tänne kirjoitettua, eivätköhän kuitenkin lähes kaikki sen jo tiedä.
Ajattelin tehdä Hennat ja jättää blogin ihan noin vaan kesken, mutta se tuntu vähän luovuttamiselta. Tässä siis pitkitän pistettä perään tarinan.
Luulen, että joku laski väärin, koska mun mielestä ei oltu vielä oltu reilua 10 kuukautta pois. Ihana kuitenkin olla kotona ja nähdä kaikki ihmiset, joita oli niin kova ikävä reissussa.

Tänne tuskin tulen ainakaan henkilökohtaisesti mitään nyt lähiaikoina päivittelemään, sitten uuden reissun tullen taas.

Chicken wings blues

Viime kirjoitus näkyi olleen 25 viime kuuta, päivitelläänpä siis vähän sen jälkeen tapahtunutta.
Kaksi männä viikkoa meitsi oli töissä Collins streetillä kahvilassa, josta tärkeät bisnes ihmiset hakevat lattensa aamuin, lounaalla ja töiden jälkeen, se kun on ensiarvoisen tärkeää, että kaupunilla kulkiessasi sinulla on pahvimuki kädessä. Perjantaisin monet ilmaantuvat paikalle neljän jälkeen, koska sillon alkavat häppärit, jotka kestävät seitsämään, tuolloin saa kaksi juomaa yhden hinnalla. Viime perjantaina drinkkejä tehtaillessani tuumin, notta olisiko meikäläisestä sittenkin pitänyt tulla baarimikko, se kun jotenkin sujui kovin luontevasti, paljon luontevammin, kuin aamulla kahvitilausten ottaminen esimerkiksi. Katsotaan nyt kuitenkin, hieman epäsosiaalisia aikoja kun ihmiset työskentelevät kuppiloissa. Ja on siellä tiskin toisellakin puolella ihan kivaa... No, mutta jokatapauksessa työputki siinä paikassa päättyi ihan mallikkasti viime perjantain 12 tuntiseen vuoroon. On tässä muutakin tehty, kuin töitä, tietysti. Viime viikolla vierailtiin myös eläintarhassa ja nähtiin vihdoinkin pari koalaa, jotka kuitenkin olivat hyvin epäsosiaalisia, eivätkä edes kääntäneet naamaansa puusta pois. Oli siellä hirmuisesti muitakin hienoja eläimiä, mun lempparit oli ehdottomasti kirahvit ja leijonat. Onneksi meillä oli kaksi kameraa mukana, koska poistin näppäränä tyttönä toisesta kuvat ennen niiden koneelle lisäämistä, ihan vähän harmitti.
Viime lauantaina oli erilainen reissu taasen tiedossa, nimittäin Michaelin synttäreiden kunniaksi oli järjestetty "retki" Middletoniin, jossa on olutpanimo. Kalle suuntasi siis lauantai aamuna töihin, ja minä Southern Crossin rautatieasemalle, jossa hilpeä joukko jo meitsiä odottelikin. Junareitillä oli (tietysti) ratatöitä, joten taitimme matkan bussilla, eipä kyllä ketään haitannut, kun ei matka kuitenkaan kestänyt tuntia enempää. Perille päästyämme suunnistimme siis sinne panimoon, jossa odotin näkeväni yksityiskohtaisesti eri oluiden tekemis prosesseja tms. mutta ei näin käynyt, ei sellaisia kierroksia ilmeisesti edes moisessa paikassa järjestetä. Istuimme siis vaan panimon pubissa ja maistelimme tekemiään oluita, toiset enemmän ja toiset vähemmän asiantuntevina. Emmä tiedä, mutta mun mielestä pilsneri oli paras ja kevätkääryleet hyviä.
Päivä alkoi kääntymään iltaan ja meidän remmi hyppäsi takaisin bussiin, Layton innostui puhumaan tyhjään pringles purkkiin, ja mun kävi vähän sääliksi kanssamatkustajia, ei liikaa kuitenkaan. Päästiin, kun päästinkiin tutulle asemalle takaisin, josta matka jatkui osalla kotiin nukkumaan ja meillä muilla vielä parille pubiin, jonne Kallekin löysi tiensä sitten myöhemmin. Jatkot pidettiin tietysti vanhan kaavaan mukaan Michaelin ja Lisan luona ja sieltä sitten suunnattiin suhteellisen aikaisin kotiin nukkumaan. Oli hyvä lauantai.
Tänään vietettiin yhdessä Kallen kanssa vapaapäivää ja suunnattiin vanhaan tuttuun South Melbourne markettiin, josta löytyi hyvää appellsiini mehua ja halpoja kanankappaleita.Maailma on siis vielä sielläkin ennallaan.
Joku päivä olisi tässä tarkoitus piipahtaa Eurekassa, se on se 88 kerroksinen pilvenpiirtäjä, jonne oltiin kauheesti jo viimeksi menossa, mutta katsotaan nyt. Ilmat on olleet vähän turhan pilviset maisemien katseluun niin korkealta.
Melbourne ylipäätään tuntuu tällä hetkellä todella kotoisalta, meidän kämppiksetkin on tosi mukavia, on kiva tulla kotiin kun toinen soittelee kitaraa ja laulaa ja koira tulee eteisessä vastaan kummalline putkilelu suussa ja melkeen huutaa että "heitä!".

Huomenta komeroon!

Huusi Wilmanen laivalla.
Meitsipä lisäsi kuutisenkymmentä kuvaa naamakirjaan tässä joutessani, Kalle kiittää, kun nettiaika loppuu kesken sen vuoksi. No mutta pitäähän teidän siellä nähdä jotain samoja juttuja kun mitä me on nähty täällä. Nih!
Mä olin eilen aika äijä ja kävin ensimmäistä kertaa ikinä yksinäni baarissa, keskellä päivää! Oli aika jännää...

Tässäpä teille naamattomille linkki noihin kuviin
Olkaa hyvät.

Follow my blog with Bloglovin

Deville´s dance floor

Hyvää huomenta maailma, hyvin pyyhkii!
Mistäköhän sitä oikeen alottaisi? Kauheesti on tapahtunut viime torstain
jälkeen, meillä molemmilla on työpaikat, Kalle pääsi takasin entiseen duuniin
ja mä suhteilla yhteen keskustan kahvilaan, jossa aloitan huomenna.
Meillä on huone Brunswic nimisellä alueella, josta mä tykkään ihan tosi paljon,
alue on sellainen taiteilijarenttupaikka, josta löytyy kaikkea pienistä
kapakoista mielenkiintoisimpien suunnittelijoiden putiikkeihin. Niin ja
ruokapaikkoja näkyy olevan ihan jokaisesta maailmankolkasta, pitäisiköhän
pistää yksi suomalanenkin pystyyn (torstaina olis sit aina hernarii
ja pannarii)?
Me ollaan molemmat myös saatu "kaupunki-ilme" takaisin, Kallle kävi heti torstai
aamulla parturissa, ja mä istuin 11(!!!) tuntia hiusmallina eilen, jeh
erilainen synttäripäivä. No mutta en tosiaan voi valittaa, tämä kyseinen
tukka väreineen kaikkineen olisi maksanut kyseisten herrojen tekemänä muuten
niin paljon, ettei mulla olisi siihen ollut kuuna kunan päivänä varaa.
Yritys, joka tämän kaiken takana oli kantaa nimeä Alfaparf ja on Italiassa
päämajaa pitävä, kuulemma tämänhetkinen ykkönen Euroopan hiusmaailmassa,
ei siis mitään nappikauppaa. Ja mä sain vaiks mitä tuotteita ittellekki!
Synttäritkin tuli siis tosiaan juhlittua, yhdistettiin mun ja Laytonin
"päivät" ja pidettiin pirskeet Lisan ja Michaelin luona lauantaina,
vaiks vähän kyl harjoteltiin jo perjantaina.. Hihii, oli uskomattoman
kivaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja oikeen huolella sosialisoida
ihmisten kanssa! Mä niin tykkään tästä paikasta :)
Naureskelin tuossa eilen, että farmillahan syötiin lähes melkeen päivittäin
vaan uunin heitettyä lammasta, josta voitte päätellä, että se alkoi
aika äkkiä maistua puulta, no anyway täällä ollaan nyt otettu vähän takasinpäin,
ollaan nimittäin viimeisen vajaan viikon aikana nautiskeltu Intialaista,
Japanilaista, Italialaista, Vietnamilaista ja Espanjalaista muonaa,
ai että on ollu hyvää!

Tuossa tuli nyt varmaan sellainen aika kattava referointi, tästä eteenpäin lupaan taas päivitellä hiukan ahkerammin. Melbourne kuittaa.

Ja ei, en kirjoittanut pahoilaista vääriin, vaan Michaelin sukunimi on Deville.

Don´t wanna grow up i wanna get out.

4.6.2011, sohvalla takkatulen vieressä keskellä päivää ja ihan yksin.

Siihen on ihan hyviä syitä, miksen ole päivitellyt blogia täällä ollessani, ensinnäkin; nettiin pääsee yleensä vain hetkeksi kerrallaan, ja sekin tapahtuu
90 prosenttia ajasta kännykällä, tietokoneen kanssa, kun se ei vaan ole niin yksinkertaista. Toisekseen, en oikeastaan halua muistaa tästä ajasta paljoakaan
täältä lähdettyämme. Satuinpa kuitenkin lukaisemaan eilen ihan parasta blogia ikinä, jonka kirjoittajaan tutustuin sattumalta Hervey Bayllä, linkki kyseiseen
blogiin on http://emiliajones.blogspot.com ja joka kerta sitä lukiessani herää ajatus "kokoa itsesi nainen ja päivitä oma blogi!" Suosittelen tuota ihan
kaikille suomalaisille.
No niin, asiaan taas. Kyllähän meitä sitten täällä huijattiin, nimittäin palkkojen puolesta, en edes kehtaa tähän kirjoittaa kuinka pahasti. Kahden viikon
päästä ollaan kuitenkin lähdössä vanhaan tuttuun Melbourneen, jossa on sitten kiva viettää tällä erää loppuaika Australiassa. Toivottavasti löytyy vielä
hetkeksi töitä sieltä, valitettavasti entinen Gloria Jeans pomoni vaihtoi alaa, eikä siis enää "omista" kyseistä kaffelaa. Eiköhän me kuitenkin taas jotain
keksitä.
Mä olen tällä viikolla repinyt kolme päivää rikkaruohoja ja laulanut suomirockia, suurimman osan ajasta olen työskennellyt yksin, mutta välillä on käynyt
hölmistynyt neljä vuotias Blake katsomassa silmät ymmyrkäisenä, että mikähän sille tuli, kun meitsi hoilottaa Ukkometsoa nuotin vierestä tippa linssissä.
Kalle on kaivanut kuoppaa ja ajellut traktorilla, tälläkin hetkellä herrasein on pellolla levittämässä "ureaa" (kusta se on sanon minä, vaikkakin hienommassa
muodossa). Se ajaa sellaisella samanlaisella traktorilla, mitä ne pari autoa käy yöllä pelästyttämässä pellolla Autot leffassa, mun mielestä se on hyvä kohta.

Mielestäni on hassua ajatella, että ollaan oltu reissussa yli 8kk ja reippaasti yli puolet on tällä erää takana päin. Kauhean paljon on sattunut ja tapahtunut,
mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jonka takia tullaan tänne takaisin ensi vuoden alkupuolella vielä hetkeksi. Australia on ihan liian iso!! Ihminen, tai ainakin
tämä kyseinen moinen, on hassu keksintö siinä mielessä, että mitä enemman näkee ja matkustaa, sitä enemmän haluaa nähdä ja jollain kierolla tavalla siitä
tuntuu ettei se ole koskaan nähnyt tai tule näkemään tarpeeksi. Nälkä se vaan aina kasvaa syödessä.

Mulla on 16 päivän päästä synttärit (TAAS), enkä olen ihan varma mitä mieltä olen kyseisestä faktasta. Tämä on ensimmäinen vuosi kun en odota kyseistä päivää,
sekin johtunee monesta eri seikasta. Ensinnäkin mun mielestä ajan laskussa on tapahtunut virhe, koska juuri äsken vasta istuin Thaimaalaisessa pubissa väittäen
videokameralle ihan pokkana täyttäväni 22, enkä 21. Hupsista.. Ja samassa pöydässä istui Kalle, Henna, Stevie ja Hannah, sinä iltana aiemmin Kalle tilasi
krokotiilia ravintolassa ja se maistui mun mielestä ihan meressä asuneelta possulta. Se oli hieno ilta. Toisekseen musta ei tänä vuonna tunnu siltä, että olisin 22,
jonkun pitäisi ehkä kertoa miltä sen kuuluisi tuntua. Kolmanneksi, mulla on Peter Pan sydrooma, mä en tahdo vanhentua, enkä ainakaan kasvaa aikuiseksi,
tosin monia iältään aikuisia katsellessani ja kuunnellessani, tuntuu, ettei tässä ole mitään hätää, ehkä niin kutsuttu aikuistuminen on yksistä aikakautemme
suurimmista huijauksista, uskon että kaikki Peter Panit komppaa.
Taidan mennä pihalle heittää pari kärrynpyörää.

Carrie Aidanin mökillä fiilis.

Hervey Bay – Brisbane – Sydney – Puska.

Matkan varrella vihkoon raapusteltuja juttuja:

17.4
Bussissa... Oltu jo aika kauan ja tullaan olemaan vielä yli 12 tuntia, hohhoijaa. Kuski kiukuttelee eikä pistä leffoja pyörii, mä en ymmärrä miksei. Kapinoin. Onneksi on kuitenkin joitain hienoja maisemia näkynyt, pilvet nuoleskeli vuoria ja maisema oli sumuisen satumainen, kekseliäästi kuvailtu, eikö? Byron Baykin nähtiin ikkunasta käsin, näytti ihan söpöltä surffikylältä, niinkuin jo aiemmin olin ajatellutkin.Katsotaan jos sinne joskus sitten myöhemmin piipahtaisi vaikka ihan käymäänkin. Liikaa paikkoja, liian vähän aikaa.
Mua pitäis varmaan jännittää tuo tuleva farmi työ, mutta jostain syystä olen vaan innoissani siitä, että huomenna ollaan Sydneyssä, tarkalleen ottaen seitsämältä aamulla. Siinä sitten edessä päivä kartan ja kameran kanssa, tällä kertaa meillä on hostellikin valmiiksi varattu! Aika kovana kriteerinä oli, että sinne saa kirjautua aikaisin aamulla, ja se on viiden minuutin päässä asemalta.

18.4
Sunrise in Sydney <3
Perille päästiin ja hostellikin löytyi aika helposti. Kello on nyt kahdeksan aamulla, heivattiin äsken kamat respaan ja ihan just lähdetään aamiaiselle.
Voi elämä meidän takana bussissa istu äsryttävä mies, hän ei ymmärtänyt ettei huonosti ”nukutun” yön jälkeen aamukuudelta haluttu kuulla kaikkea nippelifaktaa Sydneystä. Peelo.
Mennääs taas.

19.4
”ÖMF, nyt me sit ollaan matkalla farmille. Mua jänskättää. Toisaalta haluaisin nyt juosta karkuun, mut puhelimessa on kyllä aina ollu mukava nainen, niin ehkä se siitä. Ja vieressä on joki. Näkyi meinaan junan ikkunasta ja nyt tää näyttää ihan Suomelta. Itkevä lapsi ja haiseva intialainen löytyy myös samasta vaunusta. Nyt mä alan hermoilee, et jos en osaakkaan siellä mitään. EI. Teen sitä loppumatkan, jejs.”
-Kalle

Mies on ressierkki.
Eilispäivä:
Lähdettiin siis pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen tutkiskeleman Sydneytä. Eka käveltiin Hyde parkin ja botanical gardensin läpi satamaan, joka sijaitsee keskustan reunalla. Sieltä löytyi se paljon hypetetty ooppera talo, joka ei muuten ole yhtään niin iso ja kaunis, mitä kuvat antavat ymmärtää. Eikä se ole edes Australialaisen suunnittelema, keksisivät jonkun toisen rakennuksen jolla elvistellä. No nyt on kuitenkin se yliviivattu ”things to do listalta”.
Ooppera mökin jälkeen päätettiin oikasta taas botanical gardensin läpi, eksyttiin kuitenkin (se on pirun iso puisto!) ja päädyttiin alueelle jota asuttaa noin miljoona lepakkoa. Hyi stna! Kallella oli kivaa ja mun teki mieli juosta vaan kiljuen pois. Lopulta päästiin pois puutarhasta ja löydettiin itsemme Woollomoollosta, jep hieno nimi. Tämäkin alue sijaitsee meren vieressä ja on mun mielestä tosi soma, vanhoine taloineen ja pienine kujineen. Kalle osti sausage rollin pikkuisesta grillistä, joka on seissyt paikallaan vuodesta -45 asti, siellä on vierailleet julkkikset -50 luvulta aina tämän päivän Hulk Hoganiin ja Pamela Anderssoniin asti.
Hyi toi intialainen meidän takana haisee ihan hirveeltä!! Ja sit se viel syö suu auki ja puhuu samalla. Ja lapsi itkee.
Jatketaan...
”snägäriltä” jatkettiin Kings Crossille, josta löydettiin kahdeksan dollarin kaljakannu, halvin tähän mennessä koko reissulla! Pubi oli siis seuraava pysäkki.
Bissen jälkeen jatkettiin taas.
Kings Cross ei mun mielestä ollut mitenkään hirmuisen kiinnostava alue, ja se onkin lähinnä tunnettu korkeista rikostilastoista, monista hostelleista, baareista ja ”red light districtistä”, joka ei kuulemma vedä vertoja esimerkiksi Damille ollenkaan.
Taas jatkettiin, tällä erää kesustaan. Pyörittiin siellä aikamme jaa ostettiin halpoja työvaatteita farmille, tuossa kohtaa päivää alkoi kuitenkin kroppa olla sitä vieltä, et nyt ei enää kyllä kävellä yhtään mihinkään, niinpä pysähdyttiin syömään Turkkilaiseen ”ravintolaan”, josta sai pirun hyviä kengurupurilaisia. Ruuan jälkeen laahustettiin rikkipoikkinaisina hostellille päikkäreille, kello oli puoli viisi, kun vihdoinkin painoin silmät kiinni.

Junan ikkunasta näkyy hienoja maisemia, tässä kohtaa vielä NSW on paljon vehreämpi, kuin Victorian maaseutu, joka näyttää siltä, että se syttyy ihan millä hetkellä hyvänsä palamaan. Täällä on myös paljon vuoria, joita peittää korkeista puista koostuva loputon metsä.
Pisin aika, jonka toi intialainen on ollut hiljaa tässä 2.5 tunnin aikana oli kahdeksan sekuntia, joo otin aikaa. Miksi meidän takana istuu vallan jotain ihan kummalista sakkia?
En tiedä, mutta matkailu kuulemma avartaa.

Hervey BÄY!

Hei vaan hei kaiffarit!
Me ollaan nyt Hervey Baylla hostelli siivoojina oltu tasan viikko, ja voin kertoo, että täällä ei juurikaan tapahdu mitään. Kaupungissa on wikipedian mukaan noin 50 000 asukasta, mutta mä en tosiaan tiedä missä ne hengailee...
Hostelli on kuitenkin ihan jees, tosi lähellä rantaa ainakin, ja saadaan täällä nyt asustella ilmaiseksi sitä siivousta vastaan. Meillä on myös pyörät käytössä ja niillä on aika reippaasti fillaroitu täällä ollessa. En tosiaan tiedä koska viimeksi on näin paljon tullut pyöräiltyä, mutta mikäpäs siinä, kun ei oikeen muitakaan aktiviteetteja ole...
Meillä ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa (ai missä?) tulla tänne, mutta viime viikon torstaina päätettiin, että nyt on lomailut lomailtu ja mentiin kyselemään bussi toimistosta, että mihinkähän täältä pääsisi. No, tarjouksessa oli matka Brisbanesta Hevrey Bayhin 40 dollaria, joten vedettiin sitten pitkää tikkua parin muun paikan kanssa, ja tänne päädyttiin. Vähän tuli kuitenkin kiire, koska Brisbaneen piti ehtiä parissa tunnissa, ja ruuhkabussilla kesti aikansa päästä edes juna-asemalle. Oltiin kuitenkin 5 minuuttia ennen bussin lähtöä pelipaikalla, ja ehdittiin siis mukaan. Hervey Baylle saavuttiin yhdeksän aikaan illalla ja vettä sato kun tynnyristä kaatamalla, bongattiin sitten kuitenkin bussi-asemalla tämän hostellin mainos, ja onneksi täällä oli meille tilaa. Aamulla, kun mentiin huonetta maksamaan, huomasin että tänne etsittiin siivoojia, kuinkas sattuikin sopivasti :)
Hyvä piristys saatiin tähän hiljaiseloon eilen, kun kuultiin erään pariskunnan puhvan suomea, meni heiltä hetkeksi pasmat sekaisin, kun kysyttiin sitten tietty suomeksi, että mites on matka mennyt :D Hauskoja yhteensattumia taas, nyt täälläkin on sitten joku muu, kuin keski-ikäinen Afrikkalainen John, kenen kanssa turista, hyvä sitten!

Tähän vielä pari kuvaa Gold Coastilta, lataisin vähän enemmänkin, mutta tää netti ei ole samaa mieltä kanssani tälläkään kertaa.
















Meillä on jostain kumman syystä soinut Saku Sammakko päässä täällä ollessa, Kalle luuli pienenä et siinä sanotaan "Saku Sammakko kosi jo matkallaan..." Heheh.. Mut siis oletteko kiinnittänyt huomiota noihin sanoihin koskaan, siis ihan kokonaisuudessaan ne on aika masentavat. Liitän ne tähän, ettei tarvi erikseen googlettaa:

Saku Sammakko kosiomatkallaan, ahaa, ahaa (2x)
Saku Sammakko kosiomatkallaan hän lauleli kauniita laulujaan,
Ahaa, ahaa, ahaa.

Hän Hillevi Hiiren tavatessaan, ahaa, ahaa (2x)
Hän Hillevi Hiiren tavatessaan pyysi mukanaan tulemaan pappilaan,
Ahaa, ahaa, ahaa.

Mikset kultasein kosinut aikanaan, ahaa, ahaa (2x)
Mikset kultasein kosinut aikanaan, minut Matias Myyrälle naitetaan.
Ahaa, ahaa, ahaa.

Sulle Matias ei sovi laisinkaan, ahaa, ahaa (2x)
Sulle Matias ei sovi laisinkaan, sillä multaa on myyrällä varpaissaan.
Ahaa, ahaa, ahaa.

Mutta Hillevi Hiirestä huomataan, ahaa, ahaa (2x)
Mutta Hillevi Hiirestä huomataan, että nainen on nainen aina vaan.
Ahaa, ahaa, ahaa.

Häitä Hillevi Hiiren soitetaan, ahaa, ahaa (2x)
Häitä Hillevi Hiiren soitetaan, mutta Hepokatti-Heikki on sulhasenaan.
Ahaa, ahaa, ahaa.

Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan, ahaa, ahaa (2x)
Ei kelvannut Saku, ei Matiaskaan, kun Heikki se soitteli viuluaan.
Ahaa, ahaa, ahaa.

Saku Sammakko ei enää huomaakaan, ahaa, ahaa (2x)
Saku Sammakko ei enää huomaakaan, että multaa on myyrällä varpaissaan.
Ahaa, ahaa, ahaa.

Gold Coast.

Meillä on nyt (toivottavasti) muutaman päivän loma täällä, saavuttiin siis lauantai illalla, ei oo muuten hyvä idea pitää läksiäisiä edeltävänä päivänä, jäliviisautta taas ilmassa... Mut anyway perille päästiin kuitenkin aika elävinä ja hostellikin löydettiin, tällä erää Aquarius nimeltänsä. Sijainti on Southportissa, aika lähellä Surfers Paradisea, joka on siis se ultimate turistirysä. Hieno paikka Gold Coast kyllä on, rantaviivaa jatkuu ja jatkuu ja vierestä löytyy kaupunki, jonka kerrostalot ovat ihan omaa luokkaansa, raha haisee ja sillai. Tätä paikkaa on monesti verrattu Miamiin ja olen kyllä täysin samaa mieltä. Ihan kiva jos tykkää :)
Vieläkin on sen vimmatun farmipaikan etsiminen menossa, kun ei sekään tunnu onnistuvan, vaikka hakemuksia on lähetetty niin pirusti joka suuntaan Australiaa. Ei oo helppoo ei. No mutt, kaikki järjestyy, enemmin tai myöhemmin :)

Tälläi oltiin tänään:



Täällä:

Men at work

Kuumeinen farmin etsintä menossa, kohta mennään taas niinku näin:

“A journey is like marriage. The certain way to be wrong is to think you control it.”

Pahoittelen jälleen hiljaiseloa blogin osalta, nyt meillä on kuitenkin "mokkula", johon sa aina ostettua lisää netti-aikaa, elikkä pitäis päästä tänne vähän enemmän päivittelemään. Tuossa taas yksi suomalainen sana, joka tarkoittaa kahta asiaa, kyllä meillä on jännä kieli :)
Meille ei periaatteessa ole mitään suurta ja ihmeellistä tapahtunut, ehkä on seuraava paikka tiedossa, mutta ei siitä sen enempää, koska se on tällä hetkellä yhtä selvä, kuin veteen piirretty viiva.
Viime viikolla oli taas hostellilla kaverin synttärit, tällä erää teemana "old people", meitsi kylllä näytti ihan mustalaiselta, mutta yritystä oli kuitenkin kovasti. Naamakirjan puolelta löytyy lisää kuvia. Hauskat keppalot oli taas, käytiin yöllä vielä puistossa hengailemassa ja kerättiin kummastuneita katseita ihmisiltä matkan varrella. Meitsi tykkää teemabileistä.



Oltiin myöskin "city cat" risteilylllä (tuo oli huono ilmaisu, koska city cat on ikänkuin vesibussi/lautta, mut en keksinyt muutakaan.), sieltä myös nappailin innokkaasti kuvia. City cat siis seilaa Brisbane riveriä pitkin, toimii samalla periaatteella, kuin mikä tahansa julkinen kulkuneuvo, elikkä samat hinnat, kuin busseissa ja junissakin. Kivaa oli ja nyt tekis hirveesti mieli päästä oikeesti veneilemään.
Kamalan tylsää kirjottaa aina töistä, mutta ei parane rikkoa kaavaa, tiedä mitä siitäkin seuraisi. Mulla on tällä viikolla 7 päivää töitä, valitettavasti vaan parin tunnin vuoroja, mut kuitenkin! Kallella on sitten taas 2 päivää. Tasan ei mee nallekarkit taaskaan.
Mun pomo on vieläki hirmu kiva, hän lupas tehdä mulle pannaria tänään :) Hänellä oli myös teoria; "Suomalaisten iho on sitä varten niin hyvässä kunnossa, koska se on puolet vuodesta jäässä."

Meidän taloon (:D) on muuttanut uusi pariskunta, Ranskasta kotoisin ovat he. Muuttivat tänne viime viikon lopulla, ja lähtivät viikonlopun jälkeen vissiin Surfers Paradiseen käymään, taisivat pelästyä meikäläisiä... Ei kuitenkaan kovin pahasti, koska he palasivat reissultaan eilen, ja huomaisvat, että huoneen avain oli vallan hukkunut. Joutuvat siis viettämään viime yön sohvala, hihihiii, vahingon ilo on paras ilo :D

Tähän loppuun vielä silta teemaa.








"Äiti älä huoli, kyllä pidän itsestä huolen"

kirjoitettu 15.2

$4 15min internetissa. Taitaa menna kuitenkin nettikahvilan puolelle. Toisaalta jos yhdessa sovimme netin kaytosta niin 30paivaa olisi vain $60 eli $20per larvi. Se taas toisi hintaa asumiselle lisaa $5 viikko eli yhteensa viikossa 'asumiseen' kuluisi $77. Tama on vielakin noin $70 halvempaa kuin asuminen kaupungissa ilman nettia. Tervetuloa Karavaaniparkkiin!

Tapahtuu niin paljon tapahtuu niin paljon.. Periaatteessa roadtrippi on nyt takanapain.. Periaatteessa. Toisaalta ei. Asun edelleen autossa ainoana erona etta nyt minulla on autolle pysyva parkkipaikka vessan/suihkun seka huippukeittion vieressa. Myos se on eri etta heraan joka aamu noin klo 5.00 ja aloitan tyot 6.00. Poimin viinirypaleita :) Viinirypaleiden poimiminen on ehka helpointa ikina. Tyo, vaikkakin ansiosidonnaista, on helppoa ja paasee kylla tuntipalkoille. Saali etta rypale sesonki kestaa vain muutaman viikon vuodesta. Meille on nyt luvattu varmaksi kaksi, epavarmana kuusi. Saatamme siis viipya taalla Karavaanarien kavereina pidempaankin :) Jaajuu ja vaikka aloitimme tyot viinirypaleiden parissa Swan Valleyssa niin nyt olemme jo siirtyneet Margaret Riveriin. Toisaalta luvattiin paiva kerrallaan toisaalla kaksi viikkoa ni mentiin varman paalle :)

Tristan jonka kanssa ehdimme reissata jo toista kuukautta yhdessa joutui kuitenkin jattamaan leikin kesken viime viikonloppuna. Valirikko pariskunnan kanssa johtui tietenkin musiikillisista ristiriidoista. Nyt sitten matkaan hassusti Tristanin kavereiden kanssa :D Sopii minulle vallanmainiosti onhan Kenny ja Jenna maanmainiointa seuraa vaikkakin pariskunnille tyypillisesti aiheuttaa minulle kiusallisia hetkia osoittaen rakkauttaan niin vihastuksen kuin hempeilynkin puolesta. Talla hetkella pariskunta nauttii paivasta rannalla kun mina paatin jaada tutustumaan paremmin uuteen kotiimme ja antaa toisille hetken keskenaan. Kamppikset Kenny (Kanada) ja Jenna (Englanti) ja naapureina nayttas olevan ilmeisesti ainakin 2 saksalaista tyttoa, tosin telttojen koista paatellen heita on varmasti useampikin. Odotan innolla mita viikonloppu taalla tuo tullessaan!


---

Asun karavaaniparkissa edelleen samalla kokoonpanolla. Ollut oikein mukavaa. Lyhyesta virsi kaunis silla aiempi teksti oli kirjoitettu aiemmin jo koneelle valmiiksi. Koneella viruksia pirkule. Viinitilalla huippukiva tyoskennella.

Happy Valemtine's day to y'all!

Se on Reeta Brisbanesta moro!
Ma kirjottelin vihkoon valmiiksi tekstin, joka oli tarkoitus kopioida tahan, mutta arvatkaa kuka unohti vihon kotiin? Meitsi!
Mutta, pikainen referointi meidan meiningista talle hetkella;
Muutettiin New Farm nimiselle alueelle viime viikonloppuna, siella asui ennestaan tuttu pariskunta ja talla hetkella talossa ei heidan ja meidan lisaksi muita asustele, aika kiva juttu siis. Tulee aika reippaasti halvemmaksi taas asustaa muualla, kun hostellissa, tama on siis positiivista. Talon omistaa sama kaveri, joka on hostellinkin omistaja, elikka me ollaan periaatteessa viela samojen tyyppien kanssa tekemisissa, ja ollaan kuulemma aina tervetulleita Blue tongueen hengailemaan. Huomenna onkin Fannyn (Ranskalais tytto) synttarit, ja tarkoituksena on pitaa "F-bbq", elikka kaikki tuo jotain grillattavaa, joka alkaa Ffalla. Niinku esimerkiks "food"...

Kalle on toissa, ja ma meen kans illaks kolmeks tuntii tarjoilee ja tekemaan kaikenakosta muutaki keittiomeininkia, jep jep. Talla tapaa me vietetaan ystavanpaivaa :) Ei mua kyl ollenkaan harmita, sain nimittain kukkakimpun jo sunnuntai aamulla 5.00, kun mies tuli toista kotiin :)

Mun nettiaika juoksee ihan liian lujaa, joten pitanee lopetella, kurkkaan viela josko loytaisin googlesta jonkun kivan kuvan Brisbanesta,
Palataan ja elakaa ihmisiksi!

Mika on luksusta?

[Leiripaikka = Teltan/auton kokoinen kolo. Mielellaan sen verran suojassa ettei polliisiseta tule antamaan sakkoja.]

Luksusta on se jos loytaa leiripaikan yli 50metrin paasta moottoritiesta. Luksusta on loytaa leiripaikka rannan lahettyvilta. Luksusta on loytaa leiripaikka lailliselta paikalta tai ainakin niin ettei se ole kenenkaan omia maita. Luksusta on jos naamallasi on vain kaksi karpasta. Luksusta on loytaa leiripaikka jossa on vessa.

Sohvakin on nykyaan luksusta jos sellaisen jostain loytaisi. Luksusta on myos syoda valilla jauhelihaa tonnikalan sijasta tai pistaa siihen ianikuiseen tonnikalapastaan mukaan yksi tolkki maissia tai herneita.

Kahdenviikon ruokalista;
-Tolkki tonnikalaa
-Pastaa
-Paahtoleipaa (jotta voimme syoda myos tonnikala leipia..)
-Suola ja pippuri loytyi viikon reissaamisen jalkeen
-Tolkissa maissia
-Vetta joka loppuu joka kerta kesken

Luksusta on syoda valilla ihan mita tahansa muuta! Niin kamalia kuin McDonaldsin mommot onkin niin harvinaista herkkua sekin nykyaan on.

Pari hyodyllista vinkkia Australiassa teltan kanssa reissaajalle;
-Itsestaan selvyys joka unohtuu joka kerta: pida vessapaperia aina mukana
-Suu kiinne hampaita harjatessa tai saat vahemman valkaisevan efektin hampaisiin liimaantuneista karpasista.
-Pida mahdollisimman paljon aanta. Tomistely vessaan kavellessa leiripaikoilla on sallittua mihin aikaan paivasta tahansa. Ihan oikeasti taalla on paljon elukoita joista suuriosa vaarallisia O_o kaikki on kuitenkin hyvin niin kauan kuin elaimet eivat tule yllatetyksi – kerro siis tulostasi hyvissa ajoin
-Aurinkovoide aurinkovoide aurinkovoide
-Pida silmalla sita bensamittaria...! Valimatka bensa-asemien valilla saattaa joskus olla yli 300km.
-Pida se kamera hollilla! Mielellaan otosvalmiudessa silla tilanteet muuttuvat nopeaan. Nim. missasi kuvan kun kotka (siipien vali jotain kolmenmetrin luokkaa) lahti lentoon noin puolen metrin paasta ja uhkasi tehda naarmut kynsillaan auton katolle :(
-Unohda kaikki mita olet oppinut aiemmin ja jata ennakkoluulot lahimpaan bajamajaan. (=luksusta)

hei vaan hei vaan hei vaan heeei

Juu tosiaan asustellut viimeiset kaksiviikkoa teltassa eika taman vuoksi ole paljoa blogia paivitelty. Huoli pois immeiset, kunnossa olen kuitenkin vaikken ole netin tai puhelimenkaan paasta ole ollut tavoitettavissa.

Roadtrippia vasta aloittaessamme ajattelin jo etta miksi ihmeessa olen viettanyt aikaani niin paljon kaupungissa kun taalla on niin hirvittavasti muutakin nahtavaa. Olen nyt matkannut kuukauden verran englantilaisen Tristanin kanssa ja ollessamme pari viikkoa sitten Adelaidessa Etela-Australiassa tormasimme hanen ystaviinsa Jennaan (englantilainen myoskin) seka Kennyyn (kanadalainen). He viettivat muutaman paivan kanssamme samassa hostellissa ja etsivat matkakumppaneita jakamaan huvit ja kulut matkalla Adelaidesta Perthiin. Olimme jo Tristanin kanssa huomanneet etta kaikki tyot Adelaidessa alkaisivat vasta muutaman viikon paasta kun sesonki hedelmille alkaisi, joten paatimme lahtea heidan mukaansa toiveena paasta lampimimpiin alueihin ja nain ollen kiinni toihin.

Toita ei ole viela loytynyt, mutta en tuota roadtrippia toihin olisi vaihtanutkaan! 21.1 Lahdettiin Adelaidesta ja siita asti ollaan koettu lahes paivittain jotain uutta ja ihmeellista. Yovytty teltassa parikertaa kansallispuistossa ja muuten joko rannalla tai tien vieressa lepopaikoilla. Ehka vahan laittomasti kerran jos toisenkin jonkun ns omilla mailla, mutta kiinni ei olla jaaty ja siivottu aina jalkemme ni mitapa se ketaan haittaa.

Ollaan nahty lukuisia kenguruja (yksi niista perati uimarannalla), kammenen kokoisia hamahakkeja ja maailman vaarallisimpiin kaarmeisiin lukeutuva kaarme liikuttavan likelta, emuja, massiivisen kokoisia kotkia ja mita mielenkiintoisimpia liskoja. Kaikki nama ihan omalla reviirillaan luonnossa eika suinkaan elaintarhan kaltereiden takaa. Kameleita, delfiineja ja valaita joudutaan viela metsastamaan mutta eikohan nekin viela loydy.

Talla hetkella en pystykaan laittamaan kuvia kun unohdin sitten kameran piuhan autoon, uskolliseen ford falconiin, mutta toivottavasti asia korjautuu piakkoin.

Patkin tata tekstia myos talla kertaa lukuisampaan blogikirjoitukseen jotta tata olisi mukavampi lukea silla tasta reissusta voisin kirjoittaa vaikka kirjan :) Nyt saapunut Perthiin ja hetkisen pitaisi olla linjan paassa ennenkuin kadotaan taas. Tuitui!

Brissyilya.

Kirjoitettu junassa 30.2

Huhhuh sentaan! Eka tyopaiva takana ja tuli juostua maratoni esteiden kera, esteina toimivat talla eraa lapset.
Okei eli olen siis toissa RSL klubilla, tarkalleen ottaen sen ravintolassa. Sinne paasee ruokailemaan jos on veteraani tai asuu 40km sateella paikasta. Meitsin pomo on Arja, jep suomalainen tati isolla T:eella. Hauskanen tati, asustellut taalla 21(?) vuotta ja puhuu kielta, joka kulkee mun sanastossa nimella Finglish, miettikaa itse. Palkkaa saan enemman, kuin koskaan mistaan, 20 $ tunti, mutta toita on vaan muutama paiva viikossa, joten toinen tyo tarvii viela etsia.
Kuten kaikki jo tietavat, ollaan nyt Brisbanessa, joka ei tulvi, noin 2kk, ja sitten suunnataan farmille toisen vuoden viisumin toivossa. Niin ja jotta saa rahaa saastettya, jotta paasee mahdollisesti kesalomalle Suomeen, kuulostaa hassulta, vai mita?
Brisbane on kivan olonen kaupunki, ehkapa kuitenkin enemman loimailu, kuin asumistarkoitukseen, ainakin allekirjoittaneelle. Taalla on mita ilmeisemmin aina lammin, vahintaan +30 astetta paivittain. Kaupunki kokonaisuudessaan eroaa Melbournesta suuresti, ekana pisti silmaan raitiovaunujen puute, niihin kun ehti jo pelottavan hyvin Mellumaessa tottua.
Iiks, hyppasin juuri junaan ja koska taalla kannattaa kayttaa erikseen ladattavaa joukkoliikennekorttia ostin sellaisen tanaan, periaatteena toimii siis "touch on and touch off", luulin jostain kumman syysta, etta ne koneet mihin se piipataan olis junassa sisalla, kert en pienella Coorparoon asemalla moista nahnyt. No eipa nay junassakaan... Nyt vahan jannittaa, et miten mahcdan paasta porteista ulos Fortitude Valleyssa, palaan tahan myohemmin...
Takaisin Melb. - Brissy eroihin; maa, taalla on makia ja kukkuloita, joita ei juurikaan Melbournessa nae, ihan kivaa vaihtelua, mutta vahan hajottaa, kun on tosi kuuma ja hostelliin paasee vaan kiipeamalla isohkon maen ylos. En valita kuitenkaan, lampo on kivaa.
Seuraava seikka on rakennukset, taalla ihmiset oikeesti asuu keskustan korkeissa taloissa, kun taas edeltavassa paikassa ne vaikuttivat kaikki toimistoilta loistevaloputkilamppuineen. Tai ainakin suurin osa.
Ja sitten on vuorossa mun inhokki, nimittain elaimet, tarkemmin sanottuna villielukat, eilen avattiin kyypakkaus, koska mua puri joku pirun nopee hamahakki nilkkaan, se taisi olla kuitenkin niin harmiton tapaus, etta saan pitaa jalkani. (tanaan kaytiin apteekissa, koskapa purema kasvoi viime yona kokoa ja kutisee talla hetkella niin pirusti).
Hostellin huudeilla asustelee myos Charlie (joka on kyllakin naaras) pirun iso lisko, joka ilmestyy aina valilla takapihalle kerjaamaan ruokaa tai vaan hengailemaan. Ma en tykkaa. Ja gekkoja on joka puolella, eilen nahtiin myos hyytavan iso lepakko, siis se menisi jo korpin kokoluokasta, ISON korpin. On hostellilla sit kivojakin otuksia, nimittain pari opossumia (ahneita sikoja) ja kissa. Toinen opossumeista tosin tippui rappuset alas ja on taman johdosta jatkuvasti hiukan hukassa maailman menosta.
Meidan hostelli on nimeltaan Blue Tongue, hiffasin asken kavellessa, etta sehan on myos bisse merkki.
Jou, kohta on vuorossa mun pysakki, katotaan kuin kay...
Hostelli on eri kiva ja lepponen paikka, ei sisalla baaria, jota pidan suurena plussana. Jengi hengailee paivat ja illat takapihalla, joka muistuttaa suuresti Thaimaata, ulkonaoltaan ja myos tietty lammoltaan. Tykkaan paljon!
Mun pysakki.

Juu, selviydyin porteista ostamalla lipun, hmph.

Juttelin Hennan kanssa puhelimessa tanaan ja han puolusteli paivittelemattomyyttaan silla, etta on ollut puolitoista viikkoa teltassa, seli seli :D

Moikka moi!

Me ollaan Brisbanessa, tulvista ei tietoakaan ja saatiin toita, mun tarvii tosin etsia viela toinen paikka. Kalle alotti jo tanaan, tultiin tanne siis eilen illalla, reipasta meininkia!
Taalla on kuuma ja multa loppuu nettiaika, mut palaan paremman ajan kanssa asiaan.


Henna on suuri laiskiainen, koska ei ole paivittanyt blogia ollenkaan aikoihin, hyi hyi!

Joskus on ihan kivaa olla keskenaan.

Tammoisella ajatuksella siis olen tanaan ollut, kun sain rauhassa herailla 12 aikoihin ja hengailla kampilla kuunnellen uskomattoman hyvaa musiikkia ja kissaa... Viime yon olin viimeista kertaa blokkaamassa "Roomissa", siella oli Lick yo menossa. Ehheh, kaskysta kaikilla tyontekijoilla oli paalla mustat housut, valkoinen paita ja kraka, ei siina mitaan muuten, mutta kun ma olin ainoa naispuolinen blokkari ja sulauduin asiakkaiden joukkoon pelottavan hyvin. Tarkennettakoon vahan, etta Lick yo on suunnattu tytoille, jotka ei ole niinkaan kiinnostuneita pojista. Kylla olis ollu meitsilla paljon kysnytaa, aika imartelevaa kieltamatta. Ja muilla blokkareilla oli kivaa, kun valilla oli pakko menna hetkeksi piiloon. Kieltamatta ihan hauskanen paatos lyhyelle blokkarin uralle. En osaa ihan tarkkaan sanoa paljonko klubilla oli jengia, mutta veikkaan, etta noin 700. Ei siis ihan piukassa, mutta mielestani riittavasti. Jossain kohtaa tulin tayden "tarjottimen" kanssa laseja tiskaamaan ja huomasin kaikki muut blokkarit seisomassa rivissa, ihmettelin hetken, kunnes huomasin, etta menossa oli vahapukeisten tyttojen tanssiesitys, en voinut muuta todeta kun etta: "Oh c'mon! guys!". Miehet on kylla ihan samanlaisia ympari koko pallon.
Tuli mieleen, kun eilen sain suuren halauksen yhdelta pomolta ja onnentoivottelut matkan jatkoon, ensimmaisen kerran kun taman miehen tapasin, oli vissiin edelliskerralla toissa, kun huomasin pari tyyppia seisoskelemassa jo suljetussa osassa baaria, ja menin tietysti tomerana heille tokaisemaan, etta hei taa puoli on muuten suljettu. Vastaus "Hello, my name is Dave and i own this place." Hups, punastuin ehka vahan. :D

Palataas taas tulevaan (voiko noin sanoa?), no anyway ensi keskiviikkona jatkuu matka Melbournesta teille tuntemattomille. Paivaksi sattui taas eras Aussien public holiday, talla kertaa The Australia Day, vahan harmittaa, kun kaverin luona olisi tuolloin ollut Bogan BBQ, elikka hyvinkin juntti grillipileet noin niinkun suomalaisittain sanottuna. Nyt pitaa kuitenkin ajatella dollareita, keskiviikkona oli nimittain snadisti halvempi lentaa ja toihin/tyohaastatteluihinkin tarvii torstaina ehtia.

Mun elaman varjopuoliin kuuluu erittain harmillinen seikka, nimittain se, etta jatkusvasti tarvii sanoa heipat jollekkin ja aina on ikava jonnekkin/joitakin. Toisaalta, itse olen soppani keittanyt, enka naita reissun paalla kertyneita kokemuksia vaihtaisi yhtaan mihinkaan. Matkailu kuulemma avartaa.
Tuon ylla olevan kuvan olisi ikaankuin tarkoitus liittya siihen matkailuun ja kokemuksiin yleisesti ottaen, paikka: metsa Thaimaassa.

Wanna have a brekky at mackers?

Jou, ens viikolla jatketaan matkaa toivottavasti enemman tyollistaville markkinoille. Farmin kutsu kuuluu. Pitaa loytaa selanen paikka, josta molemmat saadaan duunia ja nain ollen myos rahaa, taalla olo ei oikein kannata kun ma olen ainoa talla hetkella toissa, ja sitakin hupia kestaa se 2-3paivaa viikossa.

Hellurei ja hellat tunteet!

Josko vain olisi paassyt eilen kirjoittamaan taman.. Olis ollut melko simppeli paivamaara :) 11.1.2011. Vaikka eihan tassakaan paivassa toki mitaan vikaa ole; 12.1.2011, taytyy vain ajatella boksin ulkopuolelta.

Oon ollut nyt viisi paivaa Melbournen kamaralla. Talla hetkella reissaan Bundabergissa tutustumani miekkosen Tristanin kanssa. Tultiin pelipaikoille lauantai aamusti. Oltiin Southern Cross asemalla Melbournen keskustan tuntumassa noin seitseman aikaan. 12Tunnin bussimatkan jalkeen mielessa ainoastaan hostellista peti ja vihdoin nukkumaan. Sydneyssa lahtiessa meilla viela oli hieno ajatus etta otetaan se yobussi niin ei hukata ainoatakaan paivaa ja voidaan sitte kierrella heti koko paiva kaupunkia. Reissatessa ei kuitenkaan kaikki mene aina niin kuin on suunniteltu. Bussissa tuli koko matkan aikana nukuttua ehka yhteensa tunti kiitos takana juhlivien venalais seurueen seka yla-asentoon jumittuneiden bussin penkkien.

Noh, tuli sitten tuhlattua nukkuessa suurin osa nakojaan ainoasta todella kauniista paivasta Melbournessa. Aika sade pitoista ollut taallakin, vaikka onneksi ne kuuluisat tulva alueet ovat kaukana. Sateet pitanyt mielen tasaisempana ja paivat kuluneet aikapitkalti puoleen hostellilla, syomaan keskustaan ja takaisin hostellille. Tanaan rikomme rutiinin ja lahdemme kohta kirjastoon julkaisemaan mm taman ja kiertamaan keskustan kujia lapimaraksi kastumisenkin uhalla.

Nyt muista kerroinko siita jo aiemmin, mutta siis yksi niista kaupungeista jotka ovat nyt lahes kokonaan veden alla on nimenomaan tuo Bundaberg, josta lahdin vain viikkoa ennen tulvien alkua perheen tullessa minua katsomaan. Aika moista. Ollut tosin yhteydessa kavereihin Bundabergissa eika viela hukkumisvaaraa ole ollut. Hauska tietoisku muuten; mittakaavaa ajatellen tulvan alla taalla olisi jo koko Saksa seka koko Ranska. Seuraava tulva huippu tulossa huomenissa uusien sateiden tullessa.

Huomenna lahdemme Tristanin kanssa hanen enonsa luokse ilmaisen asumisen toivossa Adelaideen Etela-Australiaan. Siella pain viela olekaan kaytya. Vahan epavarmaa miten sinne ollaan paasemassa, mutta eikohan me keinot keksita. Siella hetkinen ja ilmeisesti Perthiin. Tai mistas sita tietaa. Suunnitelmat muuttuvat tiuhemmin kuin koskaan kun Queenslandin tulvat ajavat kaikki reppureissaajat samoille alueille ja toita on rajallisesti. Nopeat syovat hitaat.

Kalle! Hyvaa syntymapaivaa ylihuomenna!

Rain rain go away, come again another day.

Tanne tuli kesa samana paivana, kun Michael & Layton hapipyivat maasta, kesa loppui, kun Henna paatti palata kaupunkiin. Talla hetkella ei sada, mutta se on suuri poikkeus, ja pihalle, kun menee, niin huomaa, etta kylla sita vetta on tullut ihan koko yon ja eilisen jajaja.. Nih! Mut ei pida marista, ainakaan taalla ei tulvi. Toisin kun Queenslandissa, nyt on paha sanoa, miten tilanne siella pain vaikuttaa matkasuunnitelmiin, ei taalta ihan ensimmaiseksi enaa tekisi mieli esimerkiksi Brisbaneen lahtea. Siella on aika karun nakosta, kuvista paatellen, kukaan ei varmaan ole voinut moisilta valttya.
Kalle pelaa ihan kympilla Wii fittia tuossa viereisessa huoneessa, hirvee ahina ja puhina kuuluu :D
Me oltiin eilen Hennan kanssa St. Kildassa syomassa halpaa pizzaa ja kattomassa pingviineja, ne oli ihan uskomattoman pienia ja sulosia tapauksia. Nyt ei valttist tarvi menna Philip Islandille ollenkaan.. En tieda houkutteleeko pingut hyttysia jollain kummallisella kielella, mutta niitakin loytyi laiturilta ihan pirusti, onneks oli farkut jalassa, nyt on pelkastaan jalkapoydat syoty, ja kutisee nii pirusti.






Vahan loppuviikon suunnitelmia: Huomenna toiden jalkeen mennaan Samin (siis Sam, niinku tytto you know) luokse syomaan ja sit perjantaina samaan paikkaan pitaa Kallen synttari bbq meinigit. Kahtotaan keta sinne nyt sit meidan lisaksi tulee :D Jah jah, sit oli launtaiksikin joku juttu, mutku ei vanha muista. Kauheesti tahtois tehda kaikkee, mutku rahatilanne on eri mielta. Taytyy pikkuhiljaa ruveta opsikelubudjetti linjalle syomisen ja muun suhteen, no mutta sit joskus ku taalta paastaa lahtee ni rupee dollarit virtaamaan tilille (juupa juu).
Meijan tarvis taas keksia uus koto, nuo takalaiset, kun pikkuhiljaa alkaa palailla lomaltaan, eika oikeen voi sit tannekkaan jaada. Kaytiin talla viikolla katsomassa yhta paikkaa, mutta ei se oikeen ollut sita mita haettiin, sijainti oli semi huono joukkoliikenteen kannalta, ja talossa asui 2 noin viisissakymmennissa olevaa miesta, eipa juuri siis naisen kosketusta nakynyt. Nii ja kaksi tosi paksua koiraa. Parempi onni ensi kerralla, noita ilmoituksia nyt kuitenkin tulee nettiin ihan jatkuvalla syotolla. Toivottakaa onnea!

Herranjesta, venyttelin ja meinasin tippua tuolilta. Tahan on hyva lopettaa.

G'day mate! How u goin'?

Ollaaks me oltu Henna vahan laiskoja?

Juu hyvin menee kuitenkin viela tanakin vuonna.
Meitsi on harrastanut vahan maakuntamatkailua Victoriassa, jouluna oltiin ensiksi pikku kylassa nimelta Castlemaine, Janen isan luona. Seuraavana paivana suunnattiin Bendigoon Janen tadin & sedan luokse, jossa oli isot pippalot menossa. Paivalla syotiin, juotiin ja pelattiin sulkkista ja yolla mentiin sitten uimaan ja poreammeilemaan, sangen mukava vuorokausi siis. Hiukan erilainen joulu tosin...
Uusivuosi vaihtui meidan ollessa Melbournessa, ensin aloiteltiin Moray streetila ja siita jatkettiin Federation squarelle katsomaan ilotulituksia, oli aika komiat.
Tiesitteko muuten, etta aussit (jotka tunnetusti ovat laiskoja) siirtavat aina juhlapyhia, jos ne osuvat viikonloppuun? Esimerkiksi virallinen "new yeas day" ei ollut kaiken logiikan mukaan 1.1, vaan 3.11, koska se oli ensimmainen maanantai. Hauska juttu mielestani. Laiskuutensa huomaa myos hyvin omalaatuisesta slangista, mutta ei siita nyt talla eraa enempaa.
Tanaan Jane haki meitsin suoraan toista, ja lahdettiin siita sit suunnistamaan kohti Hanging Rockia, joka sijaitsee noin 70 kilometrin paassa Melbournesta, tosin meidan matkassa oli vahan enemman metreja, kun ihan hiukan eksyttiin...
Hanging rock on hieno paikka, se on n. 720 metria merenpinnan ylapuolella, joka nyt ei sinansa ole niin korkealla, mutta kuitenkin. Nakymat oli hienot huipulta ja siella oli pirusti porriaisia. Ma olisin niin paljon halunu menna kiipeilemaan sinne sillai oikeen kunnolla, mut ei sattunu varusteet mukaan (ihan kun mulla muka sellaset olis), ehka sit joskus.
Huomenna suuntana Wilson's prom, se loytyy noin kolmen tunnin ajomatkan paasta, enka paikasta osaa oikeastaan mitaan muuta viela kertoa, kuin etta humalaisen Janen mielesta "It's like fucking AWESOME, it'll like blow your mind up!", tuosta tosin puuttui muutama like, neidille kun jai tuo sana ihan pikkusen paalle jouluna :D

Tuossa alhaalla muutama kuva "rockilta", mukana myos masentunut kivi. Nii ja mun uus tukka, mika ei kyl oo tuossa viela ihan valmis.