Huusi Wilmanen laivalla.
Meitsipä lisäsi kuutisenkymmentä kuvaa naamakirjaan tässä joutessani, Kalle kiittää, kun nettiaika loppuu kesken sen vuoksi. No mutta pitäähän teidän siellä nähdä jotain samoja juttuja kun mitä me on nähty täällä. Nih!
Mä olin eilen aika äijä ja kävin ensimmäistä kertaa ikinä yksinäni baarissa, keskellä päivää! Oli aika jännää...
Tässäpä teille naamattomille linkki noihin kuviin
Olkaa hyvät.
lauantai 25. kesäkuuta 2011
torstai 23. kesäkuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Deville´s dance floor
Hyvää huomenta maailma, hyvin pyyhkii!
Mistäköhän sitä oikeen alottaisi? Kauheesti on tapahtunut viime torstain
jälkeen, meillä molemmilla on työpaikat, Kalle pääsi takasin entiseen duuniin
ja mä suhteilla yhteen keskustan kahvilaan, jossa aloitan huomenna.
Meillä on huone Brunswic nimisellä alueella, josta mä tykkään ihan tosi paljon,
alue on sellainen taiteilijarenttupaikka, josta löytyy kaikkea pienistä
kapakoista mielenkiintoisimpien suunnittelijoiden putiikkeihin. Niin ja
ruokapaikkoja näkyy olevan ihan jokaisesta maailmankolkasta, pitäisiköhän
pistää yksi suomalanenkin pystyyn (torstaina olis sit aina hernarii
ja pannarii)?
Me ollaan molemmat myös saatu "kaupunki-ilme" takaisin, Kallle kävi heti torstai
aamulla parturissa, ja mä istuin 11(!!!) tuntia hiusmallina eilen, jeh
erilainen synttäripäivä. No mutta en tosiaan voi valittaa, tämä kyseinen
tukka väreineen kaikkineen olisi maksanut kyseisten herrojen tekemänä muuten
niin paljon, ettei mulla olisi siihen ollut kuuna kunan päivänä varaa.
Yritys, joka tämän kaiken takana oli kantaa nimeä Alfaparf ja on Italiassa
päämajaa pitävä, kuulemma tämänhetkinen ykkönen Euroopan hiusmaailmassa,
ei siis mitään nappikauppaa. Ja mä sain vaiks mitä tuotteita ittellekki!
Synttäritkin tuli siis tosiaan juhlittua, yhdistettiin mun ja Laytonin
"päivät" ja pidettiin pirskeet Lisan ja Michaelin luona lauantaina,
vaiks vähän kyl harjoteltiin jo perjantaina.. Hihii, oli uskomattoman
kivaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja oikeen huolella sosialisoida
ihmisten kanssa! Mä niin tykkään tästä paikasta :)
Naureskelin tuossa eilen, että farmillahan syötiin lähes melkeen päivittäin
vaan uunin heitettyä lammasta, josta voitte päätellä, että se alkoi
aika äkkiä maistua puulta, no anyway täällä ollaan nyt otettu vähän takasinpäin,
ollaan nimittäin viimeisen vajaan viikon aikana nautiskeltu Intialaista,
Japanilaista, Italialaista, Vietnamilaista ja Espanjalaista muonaa,
ai että on ollu hyvää!
Tuossa tuli nyt varmaan sellainen aika kattava referointi, tästä eteenpäin lupaan taas päivitellä hiukan ahkerammin. Melbourne kuittaa.
Ja ei, en kirjoittanut pahoilaista vääriin, vaan Michaelin sukunimi on Deville.
Mistäköhän sitä oikeen alottaisi? Kauheesti on tapahtunut viime torstain
jälkeen, meillä molemmilla on työpaikat, Kalle pääsi takasin entiseen duuniin
ja mä suhteilla yhteen keskustan kahvilaan, jossa aloitan huomenna.
Meillä on huone Brunswic nimisellä alueella, josta mä tykkään ihan tosi paljon,
alue on sellainen taiteilijarenttupaikka, josta löytyy kaikkea pienistä
kapakoista mielenkiintoisimpien suunnittelijoiden putiikkeihin. Niin ja
ruokapaikkoja näkyy olevan ihan jokaisesta maailmankolkasta, pitäisiköhän
pistää yksi suomalanenkin pystyyn (torstaina olis sit aina hernarii
ja pannarii)?
Me ollaan molemmat myös saatu "kaupunki-ilme" takaisin, Kallle kävi heti torstai
aamulla parturissa, ja mä istuin 11(!!!) tuntia hiusmallina eilen, jeh
erilainen synttäripäivä. No mutta en tosiaan voi valittaa, tämä kyseinen
tukka väreineen kaikkineen olisi maksanut kyseisten herrojen tekemänä muuten
niin paljon, ettei mulla olisi siihen ollut kuuna kunan päivänä varaa.
Yritys, joka tämän kaiken takana oli kantaa nimeä Alfaparf ja on Italiassa
päämajaa pitävä, kuulemma tämänhetkinen ykkönen Euroopan hiusmaailmassa,
ei siis mitään nappikauppaa. Ja mä sain vaiks mitä tuotteita ittellekki!
Synttäritkin tuli siis tosiaan juhlittua, yhdistettiin mun ja Laytonin
"päivät" ja pidettiin pirskeet Lisan ja Michaelin luona lauantaina,
vaiks vähän kyl harjoteltiin jo perjantaina.. Hihii, oli uskomattoman
kivaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja oikeen huolella sosialisoida
ihmisten kanssa! Mä niin tykkään tästä paikasta :)
Naureskelin tuossa eilen, että farmillahan syötiin lähes melkeen päivittäin
vaan uunin heitettyä lammasta, josta voitte päätellä, että se alkoi
aika äkkiä maistua puulta, no anyway täällä ollaan nyt otettu vähän takasinpäin,
ollaan nimittäin viimeisen vajaan viikon aikana nautiskeltu Intialaista,
Japanilaista, Italialaista, Vietnamilaista ja Espanjalaista muonaa,
ai että on ollu hyvää!
Tuossa tuli nyt varmaan sellainen aika kattava referointi, tästä eteenpäin lupaan taas päivitellä hiukan ahkerammin. Melbourne kuittaa.
Ja ei, en kirjoittanut pahoilaista vääriin, vaan Michaelin sukunimi on Deville.
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Don´t wanna grow up i wanna get out.
4.6.2011, sohvalla takkatulen vieressä keskellä päivää ja ihan yksin.
Siihen on ihan hyviä syitä, miksen ole päivitellyt blogia täällä ollessani, ensinnäkin; nettiin pääsee yleensä vain hetkeksi kerrallaan, ja sekin tapahtuu
90 prosenttia ajasta kännykällä, tietokoneen kanssa, kun se ei vaan ole niin yksinkertaista. Toisekseen, en oikeastaan halua muistaa tästä ajasta paljoakaan
täältä lähdettyämme. Satuinpa kuitenkin lukaisemaan eilen ihan parasta blogia ikinä, jonka kirjoittajaan tutustuin sattumalta Hervey Bayllä, linkki kyseiseen
blogiin on http://emiliajones.blogspot.com ja joka kerta sitä lukiessani herää ajatus "kokoa itsesi nainen ja päivitä oma blogi!" Suosittelen tuota ihan
kaikille suomalaisille.
No niin, asiaan taas. Kyllähän meitä sitten täällä huijattiin, nimittäin palkkojen puolesta, en edes kehtaa tähän kirjoittaa kuinka pahasti. Kahden viikon
päästä ollaan kuitenkin lähdössä vanhaan tuttuun Melbourneen, jossa on sitten kiva viettää tällä erää loppuaika Australiassa. Toivottavasti löytyy vielä
hetkeksi töitä sieltä, valitettavasti entinen Gloria Jeans pomoni vaihtoi alaa, eikä siis enää "omista" kyseistä kaffelaa. Eiköhän me kuitenkin taas jotain
keksitä.
Mä olen tällä viikolla repinyt kolme päivää rikkaruohoja ja laulanut suomirockia, suurimman osan ajasta olen työskennellyt yksin, mutta välillä on käynyt
hölmistynyt neljä vuotias Blake katsomassa silmät ymmyrkäisenä, että mikähän sille tuli, kun meitsi hoilottaa Ukkometsoa nuotin vierestä tippa linssissä.
Kalle on kaivanut kuoppaa ja ajellut traktorilla, tälläkin hetkellä herrasein on pellolla levittämässä "ureaa" (kusta se on sanon minä, vaikkakin hienommassa
muodossa). Se ajaa sellaisella samanlaisella traktorilla, mitä ne pari autoa käy yöllä pelästyttämässä pellolla Autot leffassa, mun mielestä se on hyvä kohta.
Mielestäni on hassua ajatella, että ollaan oltu reissussa yli 8kk ja reippaasti yli puolet on tällä erää takana päin. Kauhean paljon on sattunut ja tapahtunut,
mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jonka takia tullaan tänne takaisin ensi vuoden alkupuolella vielä hetkeksi. Australia on ihan liian iso!! Ihminen, tai ainakin
tämä kyseinen moinen, on hassu keksintö siinä mielessä, että mitä enemman näkee ja matkustaa, sitä enemmän haluaa nähdä ja jollain kierolla tavalla siitä
tuntuu ettei se ole koskaan nähnyt tai tule näkemään tarpeeksi. Nälkä se vaan aina kasvaa syödessä.
Mulla on 16 päivän päästä synttärit (TAAS), enkä olen ihan varma mitä mieltä olen kyseisestä faktasta. Tämä on ensimmäinen vuosi kun en odota kyseistä päivää,
sekin johtunee monesta eri seikasta. Ensinnäkin mun mielestä ajan laskussa on tapahtunut virhe, koska juuri äsken vasta istuin Thaimaalaisessa pubissa väittäen
videokameralle ihan pokkana täyttäväni 22, enkä 21. Hupsista.. Ja samassa pöydässä istui Kalle, Henna, Stevie ja Hannah, sinä iltana aiemmin Kalle tilasi
krokotiilia ravintolassa ja se maistui mun mielestä ihan meressä asuneelta possulta. Se oli hieno ilta. Toisekseen musta ei tänä vuonna tunnu siltä, että olisin 22,
jonkun pitäisi ehkä kertoa miltä sen kuuluisi tuntua. Kolmanneksi, mulla on Peter Pan sydrooma, mä en tahdo vanhentua, enkä ainakaan kasvaa aikuiseksi,
tosin monia iältään aikuisia katsellessani ja kuunnellessani, tuntuu, ettei tässä ole mitään hätää, ehkä niin kutsuttu aikuistuminen on yksistä aikakautemme
suurimmista huijauksista, uskon että kaikki Peter Panit komppaa.
Taidan mennä pihalle heittää pari kärrynpyörää.
Siihen on ihan hyviä syitä, miksen ole päivitellyt blogia täällä ollessani, ensinnäkin; nettiin pääsee yleensä vain hetkeksi kerrallaan, ja sekin tapahtuu
90 prosenttia ajasta kännykällä, tietokoneen kanssa, kun se ei vaan ole niin yksinkertaista. Toisekseen, en oikeastaan halua muistaa tästä ajasta paljoakaan
täältä lähdettyämme. Satuinpa kuitenkin lukaisemaan eilen ihan parasta blogia ikinä, jonka kirjoittajaan tutustuin sattumalta Hervey Bayllä, linkki kyseiseen
blogiin on http://emiliajones.blogspot.com ja joka kerta sitä lukiessani herää ajatus "kokoa itsesi nainen ja päivitä oma blogi!" Suosittelen tuota ihan
kaikille suomalaisille.
No niin, asiaan taas. Kyllähän meitä sitten täällä huijattiin, nimittäin palkkojen puolesta, en edes kehtaa tähän kirjoittaa kuinka pahasti. Kahden viikon
päästä ollaan kuitenkin lähdössä vanhaan tuttuun Melbourneen, jossa on sitten kiva viettää tällä erää loppuaika Australiassa. Toivottavasti löytyy vielä
hetkeksi töitä sieltä, valitettavasti entinen Gloria Jeans pomoni vaihtoi alaa, eikä siis enää "omista" kyseistä kaffelaa. Eiköhän me kuitenkin taas jotain
keksitä.
Mä olen tällä viikolla repinyt kolme päivää rikkaruohoja ja laulanut suomirockia, suurimman osan ajasta olen työskennellyt yksin, mutta välillä on käynyt
hölmistynyt neljä vuotias Blake katsomassa silmät ymmyrkäisenä, että mikähän sille tuli, kun meitsi hoilottaa Ukkometsoa nuotin vierestä tippa linssissä.
Kalle on kaivanut kuoppaa ja ajellut traktorilla, tälläkin hetkellä herrasein on pellolla levittämässä "ureaa" (kusta se on sanon minä, vaikkakin hienommassa
muodossa). Se ajaa sellaisella samanlaisella traktorilla, mitä ne pari autoa käy yöllä pelästyttämässä pellolla Autot leffassa, mun mielestä se on hyvä kohta.
Mielestäni on hassua ajatella, että ollaan oltu reissussa yli 8kk ja reippaasti yli puolet on tällä erää takana päin. Kauhean paljon on sattunut ja tapahtunut,
mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jonka takia tullaan tänne takaisin ensi vuoden alkupuolella vielä hetkeksi. Australia on ihan liian iso!! Ihminen, tai ainakin
tämä kyseinen moinen, on hassu keksintö siinä mielessä, että mitä enemman näkee ja matkustaa, sitä enemmän haluaa nähdä ja jollain kierolla tavalla siitä
tuntuu ettei se ole koskaan nähnyt tai tule näkemään tarpeeksi. Nälkä se vaan aina kasvaa syödessä.
Mulla on 16 päivän päästä synttärit (TAAS), enkä olen ihan varma mitä mieltä olen kyseisestä faktasta. Tämä on ensimmäinen vuosi kun en odota kyseistä päivää,
sekin johtunee monesta eri seikasta. Ensinnäkin mun mielestä ajan laskussa on tapahtunut virhe, koska juuri äsken vasta istuin Thaimaalaisessa pubissa väittäen
videokameralle ihan pokkana täyttäväni 22, enkä 21. Hupsista.. Ja samassa pöydässä istui Kalle, Henna, Stevie ja Hannah, sinä iltana aiemmin Kalle tilasi
krokotiilia ravintolassa ja se maistui mun mielestä ihan meressä asuneelta possulta. Se oli hieno ilta. Toisekseen musta ei tänä vuonna tunnu siltä, että olisin 22,
jonkun pitäisi ehkä kertoa miltä sen kuuluisi tuntua. Kolmanneksi, mulla on Peter Pan sydrooma, mä en tahdo vanhentua, enkä ainakaan kasvaa aikuiseksi,
tosin monia iältään aikuisia katsellessani ja kuunnellessani, tuntuu, ettei tässä ole mitään hätää, ehkä niin kutsuttu aikuistuminen on yksistä aikakautemme
suurimmista huijauksista, uskon että kaikki Peter Panit komppaa.
Taidan mennä pihalle heittää pari kärrynpyörää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




