Chicken wings blues

Viime kirjoitus näkyi olleen 25 viime kuuta, päivitelläänpä siis vähän sen jälkeen tapahtunutta.
Kaksi männä viikkoa meitsi oli töissä Collins streetillä kahvilassa, josta tärkeät bisnes ihmiset hakevat lattensa aamuin, lounaalla ja töiden jälkeen, se kun on ensiarvoisen tärkeää, että kaupunilla kulkiessasi sinulla on pahvimuki kädessä. Perjantaisin monet ilmaantuvat paikalle neljän jälkeen, koska sillon alkavat häppärit, jotka kestävät seitsämään, tuolloin saa kaksi juomaa yhden hinnalla. Viime perjantaina drinkkejä tehtaillessani tuumin, notta olisiko meikäläisestä sittenkin pitänyt tulla baarimikko, se kun jotenkin sujui kovin luontevasti, paljon luontevammin, kuin aamulla kahvitilausten ottaminen esimerkiksi. Katsotaan nyt kuitenkin, hieman epäsosiaalisia aikoja kun ihmiset työskentelevät kuppiloissa. Ja on siellä tiskin toisellakin puolella ihan kivaa... No, mutta jokatapauksessa työputki siinä paikassa päättyi ihan mallikkasti viime perjantain 12 tuntiseen vuoroon. On tässä muutakin tehty, kuin töitä, tietysti. Viime viikolla vierailtiin myös eläintarhassa ja nähtiin vihdoinkin pari koalaa, jotka kuitenkin olivat hyvin epäsosiaalisia, eivätkä edes kääntäneet naamaansa puusta pois. Oli siellä hirmuisesti muitakin hienoja eläimiä, mun lempparit oli ehdottomasti kirahvit ja leijonat. Onneksi meillä oli kaksi kameraa mukana, koska poistin näppäränä tyttönä toisesta kuvat ennen niiden koneelle lisäämistä, ihan vähän harmitti.
Viime lauantaina oli erilainen reissu taasen tiedossa, nimittäin Michaelin synttäreiden kunniaksi oli järjestetty "retki" Middletoniin, jossa on olutpanimo. Kalle suuntasi siis lauantai aamuna töihin, ja minä Southern Crossin rautatieasemalle, jossa hilpeä joukko jo meitsiä odottelikin. Junareitillä oli (tietysti) ratatöitä, joten taitimme matkan bussilla, eipä kyllä ketään haitannut, kun ei matka kuitenkaan kestänyt tuntia enempää. Perille päästyämme suunnistimme siis sinne panimoon, jossa odotin näkeväni yksityiskohtaisesti eri oluiden tekemis prosesseja tms. mutta ei näin käynyt, ei sellaisia kierroksia ilmeisesti edes moisessa paikassa järjestetä. Istuimme siis vaan panimon pubissa ja maistelimme tekemiään oluita, toiset enemmän ja toiset vähemmän asiantuntevina. Emmä tiedä, mutta mun mielestä pilsneri oli paras ja kevätkääryleet hyviä.
Päivä alkoi kääntymään iltaan ja meidän remmi hyppäsi takaisin bussiin, Layton innostui puhumaan tyhjään pringles purkkiin, ja mun kävi vähän sääliksi kanssamatkustajia, ei liikaa kuitenkaan. Päästiin, kun päästinkiin tutulle asemalle takaisin, josta matka jatkui osalla kotiin nukkumaan ja meillä muilla vielä parille pubiin, jonne Kallekin löysi tiensä sitten myöhemmin. Jatkot pidettiin tietysti vanhan kaavaan mukaan Michaelin ja Lisan luona ja sieltä sitten suunnattiin suhteellisen aikaisin kotiin nukkumaan. Oli hyvä lauantai.
Tänään vietettiin yhdessä Kallen kanssa vapaapäivää ja suunnattiin vanhaan tuttuun South Melbourne markettiin, josta löytyi hyvää appellsiini mehua ja halpoja kanankappaleita.Maailma on siis vielä sielläkin ennallaan.
Joku päivä olisi tässä tarkoitus piipahtaa Eurekassa, se on se 88 kerroksinen pilvenpiirtäjä, jonne oltiin kauheesti jo viimeksi menossa, mutta katsotaan nyt. Ilmat on olleet vähän turhan pilviset maisemien katseluun niin korkealta.
Melbourne ylipäätään tuntuu tällä hetkellä todella kotoisalta, meidän kämppiksetkin on tosi mukavia, on kiva tulla kotiin kun toinen soittelee kitaraa ja laulaa ja koira tulee eteisessä vastaan kummalline putkilelu suussa ja melkeen huutaa että "heitä!".