Carrie Aidanin mökillä fiilis.

Hervey Bay – Brisbane – Sydney – Puska.

Matkan varrella vihkoon raapusteltuja juttuja:

17.4
Bussissa... Oltu jo aika kauan ja tullaan olemaan vielä yli 12 tuntia, hohhoijaa. Kuski kiukuttelee eikä pistä leffoja pyörii, mä en ymmärrä miksei. Kapinoin. Onneksi on kuitenkin joitain hienoja maisemia näkynyt, pilvet nuoleskeli vuoria ja maisema oli sumuisen satumainen, kekseliäästi kuvailtu, eikö? Byron Baykin nähtiin ikkunasta käsin, näytti ihan söpöltä surffikylältä, niinkuin jo aiemmin olin ajatellutkin.Katsotaan jos sinne joskus sitten myöhemmin piipahtaisi vaikka ihan käymäänkin. Liikaa paikkoja, liian vähän aikaa.
Mua pitäis varmaan jännittää tuo tuleva farmi työ, mutta jostain syystä olen vaan innoissani siitä, että huomenna ollaan Sydneyssä, tarkalleen ottaen seitsämältä aamulla. Siinä sitten edessä päivä kartan ja kameran kanssa, tällä kertaa meillä on hostellikin valmiiksi varattu! Aika kovana kriteerinä oli, että sinne saa kirjautua aikaisin aamulla, ja se on viiden minuutin päässä asemalta.

18.4
Sunrise in Sydney <3
Perille päästiin ja hostellikin löytyi aika helposti. Kello on nyt kahdeksan aamulla, heivattiin äsken kamat respaan ja ihan just lähdetään aamiaiselle.
Voi elämä meidän takana bussissa istu äsryttävä mies, hän ei ymmärtänyt ettei huonosti ”nukutun” yön jälkeen aamukuudelta haluttu kuulla kaikkea nippelifaktaa Sydneystä. Peelo.
Mennääs taas.

19.4
”ÖMF, nyt me sit ollaan matkalla farmille. Mua jänskättää. Toisaalta haluaisin nyt juosta karkuun, mut puhelimessa on kyllä aina ollu mukava nainen, niin ehkä se siitä. Ja vieressä on joki. Näkyi meinaan junan ikkunasta ja nyt tää näyttää ihan Suomelta. Itkevä lapsi ja haiseva intialainen löytyy myös samasta vaunusta. Nyt mä alan hermoilee, et jos en osaakkaan siellä mitään. EI. Teen sitä loppumatkan, jejs.”
-Kalle

Mies on ressierkki.
Eilispäivä:
Lähdettiin siis pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen tutkiskeleman Sydneytä. Eka käveltiin Hyde parkin ja botanical gardensin läpi satamaan, joka sijaitsee keskustan reunalla. Sieltä löytyi se paljon hypetetty ooppera talo, joka ei muuten ole yhtään niin iso ja kaunis, mitä kuvat antavat ymmärtää. Eikä se ole edes Australialaisen suunnittelema, keksisivät jonkun toisen rakennuksen jolla elvistellä. No nyt on kuitenkin se yliviivattu ”things to do listalta”.
Ooppera mökin jälkeen päätettiin oikasta taas botanical gardensin läpi, eksyttiin kuitenkin (se on pirun iso puisto!) ja päädyttiin alueelle jota asuttaa noin miljoona lepakkoa. Hyi stna! Kallella oli kivaa ja mun teki mieli juosta vaan kiljuen pois. Lopulta päästiin pois puutarhasta ja löydettiin itsemme Woollomoollosta, jep hieno nimi. Tämäkin alue sijaitsee meren vieressä ja on mun mielestä tosi soma, vanhoine taloineen ja pienine kujineen. Kalle osti sausage rollin pikkuisesta grillistä, joka on seissyt paikallaan vuodesta -45 asti, siellä on vierailleet julkkikset -50 luvulta aina tämän päivän Hulk Hoganiin ja Pamela Anderssoniin asti.
Hyi toi intialainen meidän takana haisee ihan hirveeltä!! Ja sit se viel syö suu auki ja puhuu samalla. Ja lapsi itkee.
Jatketaan...
”snägäriltä” jatkettiin Kings Crossille, josta löydettiin kahdeksan dollarin kaljakannu, halvin tähän mennessä koko reissulla! Pubi oli siis seuraava pysäkki.
Bissen jälkeen jatkettiin taas.
Kings Cross ei mun mielestä ollut mitenkään hirmuisen kiinnostava alue, ja se onkin lähinnä tunnettu korkeista rikostilastoista, monista hostelleista, baareista ja ”red light districtistä”, joka ei kuulemma vedä vertoja esimerkiksi Damille ollenkaan.
Taas jatkettiin, tällä erää kesustaan. Pyörittiin siellä aikamme jaa ostettiin halpoja työvaatteita farmille, tuossa kohtaa päivää alkoi kuitenkin kroppa olla sitä vieltä, et nyt ei enää kyllä kävellä yhtään mihinkään, niinpä pysähdyttiin syömään Turkkilaiseen ”ravintolaan”, josta sai pirun hyviä kengurupurilaisia. Ruuan jälkeen laahustettiin rikkipoikkinaisina hostellille päikkäreille, kello oli puoli viisi, kun vihdoinkin painoin silmät kiinni.

Junan ikkunasta näkyy hienoja maisemia, tässä kohtaa vielä NSW on paljon vehreämpi, kuin Victorian maaseutu, joka näyttää siltä, että se syttyy ihan millä hetkellä hyvänsä palamaan. Täällä on myös paljon vuoria, joita peittää korkeista puista koostuva loputon metsä.
Pisin aika, jonka toi intialainen on ollut hiljaa tässä 2.5 tunnin aikana oli kahdeksan sekuntia, joo otin aikaa. Miksi meidän takana istuu vallan jotain ihan kummalista sakkia?
En tiedä, mutta matkailu kuulemma avartaa.