Joskus on ihan kivaa olla keskenaan.

Tammoisella ajatuksella siis olen tanaan ollut, kun sain rauhassa herailla 12 aikoihin ja hengailla kampilla kuunnellen uskomattoman hyvaa musiikkia ja kissaa... Viime yon olin viimeista kertaa blokkaamassa "Roomissa", siella oli Lick yo menossa. Ehheh, kaskysta kaikilla tyontekijoilla oli paalla mustat housut, valkoinen paita ja kraka, ei siina mitaan muuten, mutta kun ma olin ainoa naispuolinen blokkari ja sulauduin asiakkaiden joukkoon pelottavan hyvin. Tarkennettakoon vahan, etta Lick yo on suunnattu tytoille, jotka ei ole niinkaan kiinnostuneita pojista. Kylla olis ollu meitsilla paljon kysnytaa, aika imartelevaa kieltamatta. Ja muilla blokkareilla oli kivaa, kun valilla oli pakko menna hetkeksi piiloon. Kieltamatta ihan hauskanen paatos lyhyelle blokkarin uralle. En osaa ihan tarkkaan sanoa paljonko klubilla oli jengia, mutta veikkaan, etta noin 700. Ei siis ihan piukassa, mutta mielestani riittavasti. Jossain kohtaa tulin tayden "tarjottimen" kanssa laseja tiskaamaan ja huomasin kaikki muut blokkarit seisomassa rivissa, ihmettelin hetken, kunnes huomasin, etta menossa oli vahapukeisten tyttojen tanssiesitys, en voinut muuta todeta kun etta: "Oh c'mon! guys!". Miehet on kylla ihan samanlaisia ympari koko pallon.
Tuli mieleen, kun eilen sain suuren halauksen yhdelta pomolta ja onnentoivottelut matkan jatkoon, ensimmaisen kerran kun taman miehen tapasin, oli vissiin edelliskerralla toissa, kun huomasin pari tyyppia seisoskelemassa jo suljetussa osassa baaria, ja menin tietysti tomerana heille tokaisemaan, etta hei taa puoli on muuten suljettu. Vastaus "Hello, my name is Dave and i own this place." Hups, punastuin ehka vahan. :D

Palataas taas tulevaan (voiko noin sanoa?), no anyway ensi keskiviikkona jatkuu matka Melbournesta teille tuntemattomille. Paivaksi sattui taas eras Aussien public holiday, talla kertaa The Australia Day, vahan harmittaa, kun kaverin luona olisi tuolloin ollut Bogan BBQ, elikka hyvinkin juntti grillipileet noin niinkun suomalaisittain sanottuna. Nyt pitaa kuitenkin ajatella dollareita, keskiviikkona oli nimittain snadisti halvempi lentaa ja toihin/tyohaastatteluihinkin tarvii torstaina ehtia.

Mun elaman varjopuoliin kuuluu erittain harmillinen seikka, nimittain se, etta jatkusvasti tarvii sanoa heipat jollekkin ja aina on ikava jonnekkin/joitakin. Toisaalta, itse olen soppani keittanyt, enka naita reissun paalla kertyneita kokemuksia vaihtaisi yhtaan mihinkaan. Matkailu kuulemma avartaa.
Tuon ylla olevan kuvan olisi ikaankuin tarkoitus liittya siihen matkailuun ja kokemuksiin yleisesti ottaen, paikka: metsa Thaimaassa.